Euroviisut 2026 – Euroopan suurin musiikkishow
Eurovision laulukilpailu eli tutummin Euroviisut on kasvanut yli 60 vuodessa Euroopan suurimmaksi vuotuiseksi viihdetapahtumaksi.
Joka kevät kymmenet miljoonat katsojat kokoontuvat tv-ruutujen ääreen seuraamaan, kun eri maiden artistit kilpailevat mantereen pop-kuninkuudesta näyttävien esitysten säestyksellä.
Euroviisut ovat ainutlaatuinen kulttuuri-ilmiö, jossa yhdistyvät musiikki, kansainvälinen yhteisöllisyys ja hyväntahtoinen kilpa – onpa Euroviisuja kutsuttu “musiikin olympialaisiksi” ja Euroopan suurimmaksi kulttuuritapahtumaksi.
Kilpailu on jatkunut lähes 70 vuotta ja ihmiset rakastavat katsoa sitä paitsi kimaltavan show’n, lavatehosteiden ja hullujen asujen vuoksi myös siksi, että se heijastaa Euroopan ajan henkeä eri aikakausina.
Euroviisujen suosio on vain kasvanut 2000-luvulla: vuonna 2025 kisalähetystä seurasi noin 166 miljoonaa katsojaa 37 maassa, ja nuorten 15–24-vuotiaiden osuus katsojista oli ennätykselliset 60 %.
Myös sosiaalisessa mediassa kilpailu kerää valtavan yleisön – esitykset leviävät Instagramissa ja TikTokissa, ja viisuista puhutaan laajasti ympäri maailman.
Euroviisujen historia alkaa Sveitsistä
Eurovision laulukilpailu järjestettiin ensimmäisen kerran keväällä 1956 Sveitsissä. Ajatuksena oli Euroopan yleisradiounionin (EBU) piirissä kehittää yhteinen viihdeohjelma, joka toisi kansakuntia yhteen toisen maailmansodan jälkeisessä Euroopassa musiikin keinoin.
Varhaisvuosina kilpailuun osallistui vain muutamia Länsi-Euroopan maita – ensimmäisessä finaalissa Luganon iltana 1956 esiintyi 7 maata – ja tyylilaji oli salonkikelpoinen iskelmä ja chanson.
Vuosikymmenien saatossa Euroviisut kuitenkin laajenivat pienestä laulufestivaalista koko maailman seuratuimmaksi musiikkishow’ksi.
Neuvostoblokin murtumisen jälkeen 1990-luvulla mukaan liittyi kymmeniä uusia maita Itä- ja Keski-Euroopasta, mikä nosti osallistujamäärät uusiin ennätyksiin.
Nykyisin jopa yli 40 maata – mukaan lukien Euroopan ulkopuolinen Australia – on kilpaillut samana vuonna. Eurovision-formaattiin on jouduttu lisäämään semifinaaleja, jotta kaikki halukkaat pääsevät mukaan.
Euroviisujen idea on säilynyt samana
Euroviisujen perusidea on säilynyt samana: jokainen maa lähettää yhden uuden kappaleen ja esityksen kilpailemaan, ja voittaja ratkeaa pisteäänestyksessä.
Pisteidenjako “douze pointeineen” on tullut vuosien varrella ikoniseksi osaksi show’ta. Ajan myötä säännöt ja äänestyskäytännöt ovat eläneet: pitkään voittaja ratkesi pelkillä kansallisilla raatiäänillä, kunnes vuosituhannen vaihteessa mukaan tuotiin puhelin- ja tekstiviestiäänestys eli yleisön suosikkiäänet.
Nykyisin Euroviisujen tulos ratkaistaan sekä ammattilaisraatian että yleisön äänten yhdistelmällä, mikä tuo jännitystä finaali-illan pisteidenlaskuun.
Tekniikan kehitys on muuttanut myös esityksiä: kun ensimmäiset viisut lähetettiin mustavalkoisena televisiossa, nykyviisut tarjoavat HD-tasoista visuaalista ilotulitusta, LED-seiniä, augmented reality -efektejä ja näyttäviä lavarakennelmia.
Euroviisut onkin maailman suurin suorana televisioitu musiikkitapahtuma, jota isäntämaa valmistautuu tuottamaan usein yli vuoden ajan. Esimerkiksi vuoden 2025 viisut Sveitsissä maksoivat isäntäkaupungille Baselille noin 40 miljoonaa dollaria, mikä kertoo tapahtuman mittaluokasta.
Ikimuistoisia tähtihetkiä ja menestyjiä
Vaikka Euroviisuissa on nähty lukemattomia kappaleita, vain harvoista on tullut koko maailmassa tunnettuja hittejä. Kilpailu on kuitenkin toiminut ponnahduslautana useille kansainvälisille tähdille.
Kuuluisin esimerkki on tietysti ruotsalainen ABBA, joka voitti Euroviisut 1974 kappaleellaan Waterloo ja nousi välittömästi maailmanlaajuiseen supertähteyteen.
Myös Kanadaa edustanut Céline Dion voitti Sveitsin lipun alla vuonna 1988 ja käynnisti sittemmin yhden pop-maailman menestyksekkäimmistä urista.
Muita viisuista ponnistaneita nimiä ovat esimerkiksi Julio Iglesias (Espanja 1970) ja Olivia Newton-John (Iso-Britannia 1974), jotka molemmat osallistuivat kisaan ennen läpimurtoaan.
Viisujen pitkässä historiassa on nähty myös harvinaisia tuplavoittajia: irlantilainen Johnny Logan voitti kisat kahdesti (1980 ja 1987) ja piti yli 30 vuotta hallussaan ainoan tuplamestarin titteliä, kunnes Ruotsin Loreen voitti toistamiseen vuonna 2023.
Loreenista tuli näin ensimmäinen nainen, joka on voittanut Euroviisut kahdesti. Hänen voittonsa 2012 kappaleella Euphoria ja 2023 kappaleella Tattoo nostivat Ruotsin Euroviisu-historian kärkeen – Ruotsi on nyt Irlannin ohella eniten viisuvoittoja (7) saavuttanut maa.
Euroviisukappaleet ovat tarttuvia
Euroviisuihin kuuluu vahvasti viihteellisyys. Kisan voittajiin on mahtunut kepeitä rallatuksia, kuten Espanjan “La, la, la” (1968) tai Britannian “Boom Bang-a-Bang” (1969), jotka edustavat kilpailun hyväntuulista puolta.
Toisaalta viisuissa on kuultu lukuisia kestäviä pop-klassikoita, ja modernimpina aikoina voittajasävelmistä on tullut radiohittejä ympäri Eurooppaa.
Esimerkiksi Loreenin Euphoria (2012) soi laajalti listaykkösenä kymmenissä maissa, ja italialainen rock-yhtye Måneskin räjäytti pankin voitettuaan viisut 2021: bändin rock-kappale Zitti e buoni toi Italialle voiton ja sittemmin Måneskin on noussut maailmanlaajuiseksi ilmiöksi valloittaen listoja mm. USA:ssa asti.
Viisulavalla on nähty myös erikoisempia tähtihetkiä, kuten Itävallan Conchita Wurstin voitto vuonna 2014.
Conchita, parrakas drag-artisti, hurmasi Euroopan kappaleella Rise Like a Phoenix ja hänen voittonsa oli merkittävä hetki suvaitsevaisuuden ja yhdenvertaisuuden näkyvyydelle viihteessä.
Euroviisut onkin tunnettu siitä, että se antaa tilaa hyvin erilaisille musiikkityyleille ja esiintyjille – kilpailussa voi perinteisen popin lisäksi kuulla vaikkapa heavy metalia, oopperaa, folkmusiikkia tai teknorytmejä.
- ABBA (Ruotsi 1974) – Waterloo-voitosta alkoi yksi pophistorian suurimmista menestyssaagoista; ABBA nousi Euroviisujen myötä maailmanmaineeseen.
- Céline Dion (Sveitsi 1988) – nuori kanadalaislaulaja voitti balladillaan Ne partez pas sans moi ja käynnisti kansainvälisen supertähden uran.
- Johnny Logan (Irlanti) – voitti kilpailun kahdesti (1980 What’s Another Year, 1987 Hold Me Now) ja tunnetaan lempinimellä “Mr. Eurovision”. Logan sävelsi myöhemmin myös toisten artistien viisuvoittoja.
- Loreen (Ruotsi) – voitti vuosina 2012 ja 2023, ensimmäisenä naisena kahdesti. Hänen hittinsä Euphoria ja Tattoo toivat Ruotsille ennätyksellisen menestyksen ja osoittivat modernin euroviisupopin vetovoiman.
- Conchita Wurst (Itävalta 2014) – parrakkaan drag-tähden näyttävä voitto kappaleella Rise Like a Phoenix symboloi Euroviisujen sanomaa yhdenvertaisuudesta ja moninaisuuden juhlistamisesta.
- Måneskin (Italia 2021) – rockbändi, joka toi raskaamman rockin takaisin viisujen voittajaksi. Zitti e buoni -voiton jälkeen Måneskin jatkoi megasuosioon globaalisti, mikä todistaa että viisuvoitto voi poikia kansainvälisen läpimurron myös 2020-luvulla.
Kohut, politiikka ja skandaalit
Vaikka Euroviisut on virallisesti epäpoliittinen viihdetapahtuma, ei suurta kansainvälistä show’ta voida täysin erottaa maailman tapahtumista.
Vuosikymmenten varrella kilpailun kulisseissa on koettu lukuisia kohuja ja poliittisia jännitteitä, jotka ovat välillä varastaneet otsikoita itse musiikiltakin.
Euroviisut on eräänlainen areena, missä politiikka ja alueelliset vastakkainasettelutkin näkyvät viihteen lomassa.
Tunnettuja Euroviisu-kohuja kautta aikain:
Neilikkavallankumous (Portugali 1974): Portugalin finaaliesitys “E depois do adeus” toimi salaisena signaalina maan sotilaille aloittaa vallankumous autoritaarista hallintoa vastaan – näin viisuissa soitettu kappale laukaisi historiallisen muutoksen.
“We Don’t Wanna Put In” (Georgia 2009): Georgian suunnittelema viisukappale sisälsi sanaleikin Venäjän johtajan nimellä, eikä EBU hyväksynyt sitä kilpailuun. Tapaus nähtiin kannanottona Venäjän ja Georgian poliittiselle tilanteelle ja kiristi tunnelmia.
Sateenkaarisuudelma (Suomi 2013): Suomen Krista Siegfrids esitti Malmön viisufinaalissa kappaleensa Marry Me päätteeksi näyttämöllä suudelman naistaustalaulajansa kanssa. Tempaus – Eurovision historian ensimmäinen samaa sukupuolta olevien suudelma lavalla – aiheutti kohua konservatiivisissa maissa.
Ukrainan kriisi (2017): Venäjän ja Ukrainan poliittiset jännitteet heijastuivat Euroviisuihin, kun Ukraina isäntämaana kielsi Venäjän edustajaa saapumasta maahan (syynä artistin aiempi vierailu miehitetyllä Krimillä). Venäjä vetäytyi koko kilpailusta ja tapauksen myötä Venäjän ja monen länsimaan suhteet viisuissa viilenivät.
Israelin boikotit ja protestit: Israelin osallistuminen viisuissa on toistuvasti synnyttänyt keskustelua Lähi-idän tilanteen vuoksi. Vuonna 2019, kun kilpailu pidettiin Tel Avivissa, nähtiin boikottikampanjoita Palestiina-solidaarisuuden nimissä, ja Islannin edustajat (yhtye Hatari) näyttivät finaalissa Palestiinan lippuja protestiksi.
Myös 2020-luvulla aiheet puhuttavat: vuonna 2023 Israel jatkoi kilpailussa menestymistä samaan aikaan kun Gazan sota herätti kritiikkiä – jopa osa viisufaneista ja entisistä osallistujista vetosi Israelin sulkemiseksi kilpailusta.
Vuoden 2025 viisuissa Sveitsissä järjestettiin mielenosoituksia sen johdosta, että Israel sai osallistua, ja kilpailun voittaja (Itävallan JJ) aiheutti kohun vaatiessaan tuoreeltaan Israelin sulkemista seuraavan vuoden viisuista. Euroviisut jos mitkä peilaavat maailmanpolitiikan kiistoja, vaikka itse show korostaakin yhtenäisyyttä.
Arvostelua konservatiivipiireistä
Viisujen värikäs ja inklusiivinen luonne on herättänyt kritiikkiä myös joissain piireissä. Esimerkiksi Itävallan populistinen oikeistopuolue on parjannut Euroviisuja “queerien, vasemmistolaisten ja woke-eliitin spektaakkeliksi” ja arvostellut niiden järjestämisestä koituvia kustannuksia.
Nämä kommentit alleviivaavat sitä, miten Euroviisut on vuosien saatossa profiloitunut nimenomaan suvaitsevaisuuden ja eurooppalaisen avoimuuden symboliksi – mikä ei kaikkia tahoja miellytä.
Skandaalit ja poliittiset kiistat eivät kuitenkaan ole horjuttaneet Euroviisujen suosiota: päinvastoin, ne usein vain lisäävät keskustelua kilpailun ympärillä.
Esimerkiksi vuoden 2023 jälkeen käytiin laajaa fanikeskustelua siitä, oliko yleisön suosikki (Suomen Käärijä) “todellinen voittaja” Ruotsin voitosta huolimatta, ja pitäisikö asiantuntijaraatien valtaa vähentää.
Euroviisut onnistuu herättämään tunteita ja kansallista intohimoa ainutlaatuisella tavalla: “nul points” eli jumbosija ilman ainuttakaan pistettä on kilpailussa yhä kansallinen häpeä, jota jokainen artisti hartaasti toivoo välttävänsä.
Moni maa suhtautuukin viisuosallistumiseensa kunnianhimoisesti ja jopa poliittisena projektina: viisuvoitto nähdään mahdollisuutena kohottaa kansallista ylpeyttä ja kulttuurivientiä.
Siksi taustalla käytäneen jatkossakin kiivasta peliä niin kappalevalinnoissa, äänestyksen vaikuttamisessa kuin kisaisännyydenkin politiikassa.
Suomi ja Euroviisut – altavastaajasta suosikiksi
Suomen tie Euroviisuissa on ollut pitkä ja värikäs. Suomi debytoi kilpailussa vuonna 1961 ja sai vuosikymmenten ajan kantaa “Euroviisujen ikuinen altavastaaja” -mainetta.
Ennen 2000-lukua Suomen saavutukset olivat vaatimattomia: Suomi jäi finaalin viimeiseksi peräti 11 kertaa, ja kolmesti kohtalona oli nolla pistettä. Parhaimmillaankin Suomi ylsi 1900-luvulla vain kuudenneksi (Marion Rungin Tipi-tii vuonna 1973).
Kansa jo vitsaili, että suomalaiset osaavat voittaa Euroviisuissa vain saunomalla – viitaten siihen, ettei voittoa tunnu tulevan yrittämälläkään.
Yleisradio lähetti vuodesta toiseen suomalaisia iskelmiä, pop-balladeja ja jopa humoristisia viisuviritelmiä, mutta menestys jäi laihaksi.
Kaikki kuitenkin muuttui vuonna 2006. Ateenan viisuissa nähtiin jotakin ennenkuulumatonta: Suomen edustaja, hirviömetalliyhtye Lordi, räjäytti pankin kappaleellaan Hard Rock Hallelujah.
Lordi voitti finaalin ennätyspistein, 292 pisteen voittosaldo oli siihen asti kaikkien aikojen korkein Euroviisuissa. Lisäksi voitto tuli 45 vuoden yrityksen jälkeen, mikä teki Suomesta siihen asti pisimpään ensivoittoaan odottaneen maan (ennätys tosin meni sittemmin Portugalille, joka odotti 53 vuotta ennen voittoaan 2017).
Lordin voitto ei ollut ainoastaan viihdeuutinen, vaan suorastaan kansallinen riemuvoitto: Suomessa sitä verrattiin jääkiekon MM-kultaan 1995.
Moni suomalainen koki voiton pitkän alakulon jälkeen suorastaan kansalliseksi tasonnostoksi Eurooppa-areenalla.
“Se oli suorastaan kulttuurishokki – me tajusimme vihdoin, että voimme lähettää sellaista musiikkia missä olemme hyviä, eli rockia!” kuvailee Suomen euroviisufanien OGAE-yhdistyksen puheenjohtaja Jouni Pihkakorpi Lordin merkitystä.
Lordin voitto opetti suomalaisille myös itseluottamusta: “Olimme tottuneet olemaan keskinkertaisia ja häviämään. Lordi herätti meidät tajuamaan, että voimme oikeasti voittaa!”
Lordin jälkeinen aika vahvisti Suomen viisuprofiilin uudella tavalla. Suomi oli vihdoin löytänyt oman vahvuusalueensa: rouhea rock ja muutkin omaperäiset niche-tyylit.
Lordia seurasi useita raskaamman sarjan edustajia, kuten Hanna Pakarinen (rock-balladi 2007), Teräsbetoni (heavy metal 2008), Softengine (indierock 2014), Blind Channel (nu-metal 2021) ja The Rasmus (pop-rock 2022).
Kaikki nämä toivat Suomen finaaliin ja osoittivat, että rock-musiikki on muodostunut Suomen tavaramerkiksi Euroviisuissa.
“Olen ylpeä, että Suomi uskaltaa nykyään lähettää epätavallisia ja erilaisia kappaleita, joita ihmiset silti rakastavat”, sanoo Pihkakorpi.
Hän viittaa siihen, että aiemmin Suomi saattoi olla liiankin vaatimaton tai varman päälle pelaava ehdokkaissaan, mikä johti latteaan lopputulokseen.
Nyt rohkea linja on tuonut myös tuloksia: Lordin jälkeen Suomella on ollut useampi top-10-sijoitus (esim. Softengine 11. sija 2014, Blind Channel 6. sija 2021), ja vuonna 2023 Suomi saavutti historian toiseksi parhaan tuloksensa, kun Käärijän energinen biletykitys Cha Cha Cha hurmasi Euroopan yleisön.
Käärijän kappale, joka yhdisteli suomenkielistä rap-lyriikkaa, konemusiikin rytmejä ja raskasta rokkia, jäi vain niukasti Ruotsin Loreenin taakse finaalissa.
Käärijä voitti kuitenkin ylivoimaisesti yleisöäänestyksen ja teki suomenkielisellä kappaleella ennennäkemättömän läpimurron kansainvälisillä listamarkkinoilla: Cha Cha Cha nousi Spotify Global -listalla sijalle 7 ja ylsi mm. Britannian singlelistan kuudenneksi – kerta kaikkiaan historiallista suomalaiselle kielimuurin takaa tulevalle kappaleelle.
Uuden musiikin kilpailu osana Euroviisuja
Suomen menestysten taustalla on osaltaan panostus kotimaiseen karsintakilpailuun. Uuden Musiikin Kilpailu (UMK) on vuodesta 2012 lähtien toiminut Suomen avoimena karsintana, ja siitä on kehittynyt 2020-luvulla eräänlainen hitintekokone.
UMK:n kautta on löytynyt joka vuosi listamenestyksiä: esimerkiksi Blind Channelin Dark Side (UMK-voittaja 2021) oli vuoden striimatuin kappale Suomessa, ja vaikkei Bess voittanut UMK:ta 2022, hänen kilpailukappaleensa Ram pam pam nousi sekin vuoden soitetuimmaksi biisiksi Suomessa.
Vuonna 2023 UMK-voittaja Cha Cha Cha teki kolmatta vuotta peräkkäin tempun, ollen vuoden ykkönen kotimaan kuunnelluimmissa biiseissä.
UMK:sta on tullut ilmiö, jota seuraavat kymmenet tuhannet fanit myös Suomen rajojen ulkopuolella – se luo hypeä jo ennen varsinaista Euroviisua.
“UMK tuottaa hittejä Suomen listalle ja nostaa monia artisteja suosioon, vaikkeivät he lopulta tulisi valituiksi edustajaksi,” toteaa Eurovision-bloggaaja Tony Latva.
Latvan mukaan Käärijän menestys 2023 muutti suomalaisten artistien asenteita: yhä useampi nimekäs kotimainen artisti haluaa nyt osallistua UMK:hon ja tavoitella viisuedustusta, kun kisan arvostus on noussut.
UMK nähdään nyt ponnahduslautana, joka voi avata ovia myös kansainvälisesti.
Suomesta lähetetty myös erikoisesiintyjiä
Suomen Euroviisu-polulla on koettu myös erikoisia tarinoita. Vuonna 2015 punk-yhtye Pertti Kurikan Nimipäivät edusti Suomea kappaleella Aina mun pitää.
Esitys kesti vain 1 minuutin 27 sekuntia – se on edelleen Euroviisujen historian lyhyin kilpailukappale – ja yhtyeen kehitysvammaisista muusikoista koostuva kokoonpano oli ensimmäinen laatuaan Euroviisu-lavalla.
Vaikkei PKN selvinnyt finaaliin, bändi herätti laajaa huomiota ja kunnioitusta aitoudellaan.
Toinen mieleen jäänyt tapaus on Krista Siegfridsin mainittu “sateenkaarisuudelma” vuonna 2013, jolla Suomen edustaja toi yhdenvertaisuusteeman Euroopan koteihin.
Nämä esimerkit osoittavat, että Suomelle Euroviisut on muutakin kuin pelkkä laulukisa – se on myös paikka näyttää maailmalle suomalaista kulttuuria ja arvoja.
Kuten viisuhistorioitsija Dean Vuletic on todennut, nykyään katsojat kaipaavat Euroviisuissa aitoutta:
“He eivät halua vain tavanomaista geneeristä poppia englanniksi, vaan haluavat nähdä myös välähdyksiä siitä kulttuurista, jota kukin kappale edustaa.”
Suomalaista kulttuuria on tuotu esiin mm. Lapin mystiikalla (Monica Aspelundin Lapponia 1977), suomen kielellä (Suomi on useimmiten uskollisesti laulanut omalla kielellään, mukaan lukien Käärijän menestys vuonna 2023).
Ja vaikkapa sauna-aiheisilla vitseillä (suomenruotsalainen humoristiyhtye KAJ edusti Ruotsia vuonna 2025 kappaleella “Bara bada bastu” eli “Saunotaan vaan”, mikä sekin kertoo suomalaisten kasvaneesta maineesta viisupiireissä).
Kaiken kaikkiaan Suomen tarina Euroviisuissa on muuttunut perässähiihtäjästä kilpailun väriläiskäksi. Enää Suomi ei ole se maa, jolta odotetaan automaattisesti jumbosijaa, vaan päinvastoin vuosittain veikataan Suomen voivan yllättää.
Suomalaiset viisuosallistujat ovat nykyään fanisuosikkeja: esimerkiksi Käärijä johti keväällä 2023 vedonlyöntitilastoja ja fanien ennakkosuosikkiäänestyksiä laajasti.
Vaikka se lopullinen toinen viisuvoitto vielä odotuttaa itseään, Suomi on löytänyt kilpailussa oman äänensä kirjaimellisesti.
2020-luvun uudet tuulet
Euroviisut elää ajassa ja 2020-luvulla kilpailu on omaksunut monia uudistuksia ja uusia suuntauksia.
Yksi merkittävä trendi on monikielisyyden paluu: kun vielä 2000-luvun alussa lähes kaikki viisuvoitot olivat englanninkielisillä kappaleilla, on viime vuosina yhä enemmän arvostettu omakielisyyttä ja paikallisväriä.
Vuoden 2025 kilpailussa kuultiin ennätykselliset 20 eri kieltä, ja finaalissakin lauluja esitettiin mm. ukrainan, islannin, latvian, maltan ja armenian kielillä.
Katsojat haluavat Vuleticin mukaan nähdä jotakin aitoutta ja eri maiden kulttuuria edustavaa sisältöä – pelkkä geneerinen pop englanniksi ei enää riitä.
Tämän huomasi esimerkiksi Italia, joka voitti 2021 täysin italiankielisellä rock-kappaleella, sekä Ukraina 2022 kansanmusiikkivaikutteisella ukrainankielisellä rapilla.
Myös Käärijän suomenkielinen menestys osoitti, että kieli ei ole este viestille, jos esitys muuten puhuttelee.
Sosiaalinen media isona osana
Toinen 2020-luvun piirre on sosiaalisen median valtava rooli viisuilmiössä. Artistit keräävät faneja jo ennen kilpailua TikTokissa, Instagramissa ja YouTubessa julkaistujen videoiden avulla.
Esimerkiksi Suomen Blind Channel, Käärijä ja The Rasmus tekivät kukin ahkerasti some-sisältöä, mikä auttoi houkuttelemaan kansainvälisiä faneja jo etukäteen.
“Pelkkä hyvä, omaleimainen ja tarttuva biisi ei enää riitä,” toteaa Tony Latva ja korostaa verkostoitumisen merkitystä – artistin tulee olla esillä ja luoda hypeä monikanavaisesti.
Käärijä on tästä malliesimerkki: hänen valloittava persoonansa ja huumorinsa sosiaalisessa mediassa toivat runsaasti hyvää pöhinää, ja lopulta juuri yleisön rakkaus välittyi äänivyörynä finaalissa.
Samoin Måneskin hyödynsi viisujen jälkeisen näkyvyyden lanseeraamalla cover-kappaleen (Beggin’), josta tuli viraalihitti TikTokissa ja maailmanlaajuinen listamenestys.
Euroviisut on nyt monelle artistille ponnahduslauta kansainväliseen musiikkibisnekseen: levy-yhtiöt seuraavat viisuja tarkasti, ja kilpailun jälkeen nähdään usein useita listahittejä (vuonna 2023 sekä voittaja Tattoo että kakkonen Cha Cha Cha nousivat mm. Britannian top-10 -singlelistalle).
Kilpailun järjestäjätkin uudistavat formaattia aika ajoin. Vuonna 2023 otettiin käyttöön “Rest of the World” -ääni, eli myös ei-osallistuvien maiden katsojat saivat äänestää voittajaa verkon kautta – nämä äänet laskettiin ikään kuin yhtenä lisämaana mukaan pisteisiin.
Samana vuonna päätettiin myös, että semifinaaleissa ei käytetä enää raaditusta ollenkaan, vaan pelkkä yleisöäänestys ratkaisee finaaliin pääsijät.
Näillä muutoksilla EBU on pyrkinyt entistäkin läpinäkyvämpään ja fanilähtöisempään suuntaan. Euroviisut on myös laajentanut vaikutustaan: kilpailusta on olemassa amerikkalainen versio (American Song Contest), lapsille suunnattu Junior Eurovision, ja monia muita spin-offeja.
Itse pääkilpailu kuitenkin säilyy lippulaivana, johon haluavat mukaan jopa maat Euroopan ulkopuolelta, Australia on kilpaillut vuodesta 2015 asti ja esimerkiksi Kazakstan havittelee paikkaa.
Euroviisujen ydin on silti pysynyt: “United by Music” – musiikin yhdistävä voima on kisan sloganina (vuonna 2023) eikä suotta.
Edes maailman mullistukset kuten COVID-19-pandemia eivät pysäyttäneet viisuja kuin korkeintaan hetkeksi (vuoden 2020 kilpailu jouduttiin perumaan, mutta jo 2021 kisattiin jälleen).
Euroviisut on osoittautunut sitkeäksi ja aikaa kestäväksi viihteen instituutioksi, joka uudistuu ja vastaa ajan haasteisiin.
Olipa kyseessä sitten rauhan ja moninaisuuden edistäminen, nuorten yleisöjen puhutteleminen tai uusien teknologioiden hyödyntäminen show’ssa, Euroviisut on yleensä eturintamassa kokeilemassa uutta.
Euroviisut 2026 – Wienin juhlakilpa tulossa
Seuraavat Euroviisut, järjestyksessään 70. kilpailu, pidetään toukokuussa 2026 Itävallan pääkaupungissa Wienissä.
Itävalta sai isännöintioikeuden voitettuaan vuoden 2025 kilpailun – tuolloin Baselissa, Sveitsissä käydyn finaalin voitti itävaltalainen laulaja JJ dramaattisella pop-ooppera-kappaleellaan “Wasted Love”.
JJ:n voitto oli Itävallalle ensimmäinen sitten vuoden 2014 Conchita Wurstin, ja nyt Euroviisu-karavaani palaa Wieniin 11 vuoden tauon jälkeen.
Itävallan yleisradioyhtiö ORF ilmoitti elokuussa 2025, että Wien on valittu vuoden 2026 isäntäkaupungiksi, ja finaali pidetään 16.5.2026 Wienin jättimäisellä Stadthalle-areenalla.
Semifinaalit käydään 12. ja 14. toukokuuta, ja kaupunki valmistautuu vastaanottamaan kymmeniä tuhansia faneja ympäri Euroopan.
Wienillä on kokemusta suuren luokan tapahtumista, ja kaupungin kerrotaan perustelleen hakemustaan sloganilla “Europe, shall we dance?” eli “Eurooppa, tanssitaanko?”.
Itävallan pääkaupunki löikin kisaisännyyttä tavoitelleen Innsbruckin – Wien on isännöinyt Euroviisuja aiemmin vuosina 1967 ja 2015, joten vuoden 2026 show on sille jo kolmas.
Wien 2026 tulee olemaan samalla juhlakilpailu, onhan kyseessä 70. kerta kun Euroopan maat kokoontuvat viisun merkeissä.
Luvassa on varmasti katsaus vuosikymmenten aikana koettuihin hetkiin sekä mahdollisesti erikoisnumeroita juhlan kunniaksi.
Vähintään viisuyleisö voi odottaa isoa ja näyttävää produktionumeroa: kun Wien viimeksi järjesti kilpailun 2015 Conchitan voiton jälkeen, kaupunki satsasi mm. liikennevalojen vaihtamiseen “hetero- ja homoparivaloiksi” juhlan kunniaksi.
Itävallassa Euroviisut on tällä kertaa myös jonkinasteinen poliittinen tulikoe, sillä kilpailu herätti ennakkoon keskustelua mm. mainituista Israel-kannoista ja kustannuksista.
Kisajärjestäjät ovat kuitenkin vakuuttaneet, että Wien 2026 järjestetään avoimin mielin ja tavoitteena on tuoda Eurooppaan iloa vaikeiden aikojen keskellä.
Suomalaisittain katseet tietenkin kääntyvät siihen, voisiko Suomi viimein saavuttaa toisen voittonsa vuonna 2026. Viime vuosien jatkuvasti parantuneet sijoitukset – mukaan lukien se huikea toinen sija 2023 – ovat nostaneet Suomen profiilia niin, että voitto ei enää tunnu kaukaiselta haaveelta.
Suomi lähettää edustajansa taas UMK-kilpailun kautta, ja kiinnostus kotimaassa on korkealla. Esimerkiksi Erika Vikman, joka sai uralleen ison sysäyksen jo UMK:sta 2020, valittiin lopulta Suomen edustajaksi 2025.
Suomi on myös eräänlaisessa nosteessa viisupiireissä: ruotsalaisyleisö valitsi vuonna 2025 edustajakseen suomalaisen KAJ-yhtyeen, joten suomalainen osaaminen kelpaa muillekin.
Wienin viisuissa 2026 on näillä näkymin mukana ainakin 37 maata, mahdollisesti muutama enemmän, mikäli esimerkiksi aiemmin vetäytynyt Bulgaria palaisi.
Luxemburg teki näyttävän paluun kilpailuun 2024 oltuaan poissa 30 vuotta, ja odotukset ovat korkealla jatkuuko trendi, että vanhatkin viisuretkut haluavat takaisin kilpaan.
Mikäli geopoliittinen tilanne sallii, saattaa myös esimerkiksi Turkki harkita paluuta (maa on ollut poissa vuodesta 2013).
Toisaalta Venäjän portit pysyvät luultavasti kiinni niin kauan kuin se käy sotaa Ukrainassa, ja sama koskee Valko-Venäjää, joka suljettiin kisasta 2021 sopimattoman propagandakappaleen vuoksi.
Suuri kysymys Euroviisut 2026 -kilvan alla kuuluu: kuka voittaa 70. Euroviisut? Viime vuosina kilpailu on ollut poikkeuksellisen yllätyksellinen – peräti viisi eri maata voitti viisut vuosina 2021–2025 (Italia, Ukraina, Ruotsi, Sveitsi, Itävalta).
Ennakkosuosikit ovat aiemmin voineet pettää ja altavastaajat nousta voittoon, joten kaikki on mahdollista.
JJ:n voitto 2025 todisti, että jopa oopperahtava balladi voi yhä voittaa modernissa viisukontekstissa, kun se esitetään tarpeeksi vaikuttavasti.
Kenties 2026 tuo jälleen jonkin uuden musiikkityylin parrasvaloihin – olisiko esimerkiksi latinopop tai K-pop-vivahteet seuraava aluevaltaus Euroviisu-lavalla?
Yksi asia on varma: Euroviisut 2026 tulee olemaan spektaakkeli, joka yhdistää eurooppalaiset juhlimaan musiikin voimalla.
Seitsemän vuosikymmenen jälkeen kilpailu on elinvoimaisempi kuin koskaan, ja se uudistuu ajassa säilyttäen silti ainutlaatuisen henkevän ja ilontäyteisen ilmapiirinsä.
Kuten viisufanien ikisuosikki, Suomen Lordi, aikoinaan karjui voitonhuumassa: “Halelujah!” – Euroviisujen juhla jatkukoon, ja ehkä Suomi huutaa tuota riemuhuutoa toistamiseen Wienin keväässä 2026.
